Móroczin olemus tempaa 
mukaansa

István Móroczin tunnit eivät ole lainkaan kuivia. Hän tempaa kuulijat mukaansa ja ulkopuolisten kuulijain aiheuttama jännitys tulee äkkiä pois pyyhkäistyksi.

Piispanristin pienet esperantistit

SKL:n hallituksen kokoushuoneessa on pidetty monenlaisia kokouksia ja neuvottelutilaisuuksia. Perjantaina toukokuun 26. päivänä tuli uusi aluevaltaus: huone toimi esperanton näytetuntipaikkana.

Kansakoulussa on varsinaisenkin kansakoulun asteella siellä täällä kokeiltu vieraan kielen opettamista, lähinnä ruotsin ja englannin. Kaarinan kunnan Rauvolan koulun opettaja Jorma Ahomäki, joka aikaisemmin on harrastanut englannin kielen opiskelua, kiinnostui pari vuotta sitten esperantoon. Hän opiskeli sen naapurien ja työtoverien hyväntahtoisista hymyistä huolimatta. Viime syksynä hän päätti ottaa luokallaan — V—VI yhdistetty luokka — esperanton oppiaineeksi. Opetusohjelmaan sitä otettiin 4 tuntia viikossa. Kaksi niistä on lainsäädännön sallimaa ylimääräistä, yksi otettu luonnontiedosta ja neljäntenä on luokan yhteinen tunti. Kun luokka teki retken Helsinkiin, lehtemme toimitus sopi opettaja Ahomäen kanssa »opetusnäytteestä». Joukon mukana oli kaukainen vieraskin, unkarilainen István Móroczin, joka on ollut kuluneen lukuvuoden ajan Someron yhteiskoulussa esperanton opettajana. Energisenä miehenä hän on ehtinyt vierailla monella muullakin esperantoa opiskelevalla koululla, Rauvolassakin.

Toimitus ei luottanut omaan arvostelutaitoonsa, koska sille olisi saanut esperantona esittää vaikka sanskriittia. Siksi se pyysi asiantuntija-arvostelijaksi maamme johtavan esperantistin, maisteri Vilho Setälän, jonka laatima esperanton oppikirja »Valtatie kielitaitoon» on saavuttanut kansainvälistä kuuluisuutta.

István Mórocz osoittautui suorastaan suggeroivaksi opettajaksi. Hetkessä syntyi vilkas keskustelu opettajan ja oppilaiden välillä. Maisteri Setälä kuunteli keskustelua ilahtuneesti hymyillen. Hän antoi täyden tunnustuksen lukuvuoden aikana saavutetulle taidolle. »Esperanto on erittäin sopiva juuri ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi», hän sanoi. »Tuskinpa he pystyisivät millään muulla kielellä vielä tässä vaiheessa keskustelemaan tällä tavalla.» Kouluhallituksen kielineuvokset puolestaan ovat todenneet, että Someron yhteiskoulussa alaluokilla opiskeltu esperanto on tuntuvasti edistänyt myöhempiä saksan kielen opintoja.

Silloin tällöin István Mórocz selvitti joitakin sanoja suomen kielellä. Sen hänelle ovat opettaneet Someron yhteiskoulun oppilaat vastalahjaksi. Aleksanterista ja Aristoteleesta elävää sanontaa lainataksemme voisi István Móroczin suomenkieltä kuullussa todeta, että harvoin lienee sellaisella oppilaalla ollut sellaisia opettajia. Tumma István puhuu ihmeen virheetöntä suomea. Unkarin, suomen ja esperanton lisäksi hän puhuu myös englantia, saksaa, italiaa, espanjaa sekä tulee toimeen myös venäjän ja ranskan kielellä. Tältä pohjalta uuden kielen liittäminen »rekisteriin» näyttää käyvän István Móroczilta kovin vaivattomasti. Varsinaiselta ammatiltaan hän on typografikko ja opetustyönsä ohella hänellä on kirjan tekeminen vireillä parhaillaankin: hän kerää eri maista kansansatuja esperanton kieliseen lukemistoon. Suomalaisista saduista hän on ihastunut erikoisesti tarinaan Hiiri kissalla räätälinä.

Rauvolan koululaisten kosketus vieraisiin maihin ei ole jäänyt pelkästään tuttavuuteen István Móroczin kanssa. Heidän luonaan on vieraillut jugoslavialainen tutkimusmatkailija Tibor Sekelj, japanilainen Eizo Itoo, englantilainen opettaja Evelyn Wheatly sekä tanskalainen Mogens Groth. Ensi syksynä on luvassa tanskalainen opettaja Roma Thorsen sekä eräs argentiinalainen tohtori. Melkein jokaisella oppilaalla on myös jo ulkomainen kirjeenvaihtotoveri. Luokalla on läheisessä yhteydessä oleva »kummikoulu» Ruotsissa, Tanskassa, Länsi-Saksassa, Sveitsissä, Japanissa ja Englannissa. Opettaja Ahomäen kautta on vielä yhteydenpitoa Italiaan, Jugoslaviaan, Hollantiin, Unkariin, Espanjaan ja Tshekkoslovakiaan. Ystäväkoulun oppilaiden kanssa on vaihdettu kuvakortteja, piirustuksia, lehtiä, karttoja, kukansiemeniä, oppikirjoja, lukujärjestyksiä, työkirjoja, jne. Uusi kieli on jo ensimmäisen vuoden aikana avannut Rauvolan oppilaille uuden ja suuren maailman. Maantieto on puhjennut elämään.

Vilkas keskustelutunti

Vilkas keskustelutunti käynnissä unkarilaisen István Móroczin johdolla. Maisteri Vilho Setälä (vas.) ja opettaja Jorma Ahomäki seuraavat kiinnostuneina keskustelun kulkua.

Sveitsissä ilmestyy esperantonkielinen lasten julkaisu Grajnoj en Vento – Jyviä tuulessa. Sen isänä ja sieluna on opettaja Marcel Erbetta. Siihen lähettävät esperantoa opiskelevat oppilaat eri puolilta maailmaa pieniä kirjoitelmia ja piirroksia. Opettaja auttaa heikompia esperantoksi kääntämisessä. Albumi ilmestyy kolmesti vuodessa.

Oppikirjana Rauvolan koulun oppilaat ovat käyttäneet tanskalaisen Ole Nederlandin kirjaa Tom kai Tina – Tom ja Tiina. Se on juuri lapsille tarkoitettu kirja ja siihen liittyvät opettajaa varten huolella valmistetut metodiset ohjeet. Maisteri Setälän Valtatie kielitaitoon on opettaja Ahomäen mielestä hieman liian vaativa lapsille, mutta opettajien ja yleensä aikuisten oppivälineeksi tämä luonnonmenetelmää noudattava, kansainvälistä kiitosta osakseen saanut kirja on sopiva.

Esperantolle – kuolleelle kielelle – usein hymyillään. Kun katselee Rauvolan pienten, oppikoulujen ulkopuolelle jääneiden tyttöjen ja poikien innostusta ja heidän esperanton avulla elämäänsä ja koulutyöhönsäkin saamaansa uutta sisältöä, hymy väheksyvässä mielessä kuolee ja se muuttuu myötäelämisen ja -ilon hymyksi. Ilman esperantoa heille olisivat suljettuina ne portit, jotka nyt alkavat raottua avaamaan mielenkiintoisia näkymiä ja yhteyksiä kaukaisiin maihin. Kuollut kieli muuttuu käyttäjilleen näin eläväksi. Ehkäpä jotkut sen käyttäjät saavat tästä virikkeen laajemmallekin kielenopiskelulle.

Ciu komenzo estas malsacila – lopussa kiitos seisoo.

Eikä tuo alkukaan pelottavan hankalalta näytä, sen todistavat Piispanristin pienet esperantistit.

AHo.

 


 

 

[Opettajain lehti 17.6.1961, s. 10–11]

Takaisin sisällysluetteloon