UNTO KIVELÄ

Someron lasten kiva
ja komea kielimestari

opettaja István Mórocz

ISTVAN MÓROCZ ON OPETTAJA JA OPPILAS. HÄN ON TALVEN AJAN OPISKELLUT SUOMEA JA KYKENEE PUHUMAAN SITÄ YMMÄRRETTÄVÄSTI

István Mórocz on kulkumiehiä. Tätä nykyä hänet tapaa päiväsaikaan Someron matalasta, kivisestä ja komeasta yhteiskoulusta. Käännytään pitkästä käytävästä vasemmalle ja astutaan sisään ovesta, missä lukee ”Esperanto”.

István Mórocz harppoo luokan edessä, nappaa liidun käteensä ja piirtää taululle kelkan, luistimen tai kulmikkaan ihmisen. Sitten hän liikauttaa vähän mustia kulmakarvojaan ja kysyy jotakin. Oppilaat viittaavat; Mórocz nostattaa jonkun vastaamaan.

István Mórocz

István Mórocz opettaa Somerolla esperanton lisäksi vielä piirustusta ia maantietoa.

Unkarilainen opettaja ei puhu unkariksi eikä suomeksi eivätkä suomalaiset oppilaat puhu suomeksi; hän ja he juttelevat esperantoksi.

István Mórocz koukistaa julmasti käsivarttaan, sitten hän lisää piirrokseensa komean hauislihaksen ja kysyy. Otaksuttavasti hän kysyy, mikä se on. Oppilaat vastaavat kuorossa.

Esperantoa ymmärtämätön huomaa vain, että lapset sitä ymmärtävät ja että tunti on hauska.

Summeri ilmoittaa tunnin päättyneen; opettaja siirtyy pöydän ääreen kirjoittamaan päiväkirjaansa. Oppilaat piirittävät hänet heti, juttelevat, kyselevät ja opettaja vastailee sen kuin kirjoittamiseltaan ehtii. Juttelu jatkuu vielä pitkällä koulun käytävässä. Esperantoksi. Nämä ensiluokkalaiset ovat opiskelleet sitä kahdeksan kuukautta.

Turhaa yrittää arvailla, kumpi oppilaita kiinnostaa enemmän, István Mórocz vai esperanto. Mutta István Móroczin vuoksi kieli varmasti kiinnostaa niin paljon kuin kiinnostaa. Äsken muuan tyttö vihjasi opettajalleen, että he tekevät lehteä esperanton kielellä, mutta eivät näytä sitä, ennen kuin se on valmis.

Opettaja ja oppilas

Someron nuoret esperantistit mielipuuhassaan. István Mórocz käyttää havainnollista opetusmenetelmää. Tässä hän on kutsunut avustajaksi ensiluokkalaisen Henrik Haggrenin.

Tämä unkarilainen piirustuksenopettaja ja graafikko on ollut Suomen Somerolla viime syksystä lähtien. Hän osallistui viime kesänä Brysselissä esperantistien maailmankongressiin ja sai valita esperanton opettajan paikan Suomesta tai Nepalista. Hän valitsi Suomesta, koska on unkarilainen. Mutta ilman kirpeää paprikaa hän ei maahamme lähtenyt. Hän toi sitä mukanansa kaksi kiloa.

István Mórocz taitaa ainakin unkaria, englantia, saksaa, italiaa, espanjaa ja esperantoa sekä tulee toimeen venäjän, ranskan ja suomen kielillä. Suomea hän on opiskellut talven ajan. Lisäksi hän puhuu erinomaisesti ilmeillään ja käsillään.

– Sen, joka puhuu esperantoa, täytyy olla vähän vilkas.

Vilkkaita ovat myös hänen oppilaansa. Elleivät ole olleet, on Mórocz luontevalla ja mukaansa tempaavalla suhtautumisellaan heistä tehnyt sellaisia.

István Móroczin yllätti, ettei suomalaisessa ravintolassa saa laulaa, että hän on oppinut syömään puuroa ja että Helsingissä voi viettää kerrassaan hauskan vapun.

– Ai ai, siitä voi kirjoittaa vaikka kirjan. – Siitä vapusta.

Milloin lähdette Suomesta?

– Kesällä. Minulla on skootteri ja ajan koko Suomen läpi. Lennän niinkuin kärpänen huoneessa. Menen ensin Helsinkiin, sitten Karjalaan, sieltä Pohjois-Suomeen ja Norjaan ja sieltä Englantiin, missä kesällä pidetään esperantistien kongressi. – Minulla on täällä paljon tuttavia ja kaikki sanoivat, että tule käymään ja mennään saunaan.

István Mórocz on vielä nuori, 26-vuotias, ja poikamies. Hän uhkaa kiertää maita, ja asettua aloilleen vasta kun polvi on reumatismin jäykistämä.

– Haluan oppia tuntemaan ihmisiä ja oppia sen maan kielen, missä olen.

István Mórocz vaihtaa Suomessa paprikaansa suomenkieleen.


[Viikkosanomat 26.5.1961, s. 32]

Takaisin sisällysluetteloon